7. Ole luova, hullu ja tyhmä: innovaatiot ja muutokset organisaatiossa ja 8. etiikka osana organisaatiota

Tämän luentokerran ensimmäisellä puoliskolla käsittelimme innovaatioiden ja muutosten johtamista. Tästä aiheesta en ole paljoakaan kuullut muissa opinnoissani, joten asian käsittelyä ei auttanut se, että tällä luennolla käsiteltyjä asioita olisi voinut liittää aiemmin opittuun.  Muutenkin tämän luentopäiväkirjan osuuden kirjoittaminen tuntuu hieman hankalalta, mikä kertoo mielestäni vain sen, että käsitellyt asiat eivät ole vielä täysin hallussa, ja näihin asioihin pitää kiinnittää huomiota tenttiin valmistautuessa.

Tällä kertaa peilaan oppimistani vertaamalla käsityksiäni käsitellyistä asioista luennon oppimistavoitteisiin.

Osaat kertoa muutoksen roolista organisaatiossa

Tämänhetkinen käsitykseni muutosten roolista organisaatiossa on se, että muutoksilla voi olla sekä positiivinen että negatiivinen vaikutus organisaatioon. Parhaassa tapauksessa muutokset voivat parantaa yrityksen asemaa kilpailussa, mutta muutokset koetaan usein hieman negatiivisena tekijänä organisaatiossa. Muutokset voivat muun muassa jakaa työntekijöitä ja työntekijät voivat pelätä työpaikkansa puolesta muutosten vallitessa. Tästä esimerkkinä voisin mainita, että näin jatkuvan teollistumisen aikana ihmiset voivat pelätä, että koneet tulevat korvaamaan heidät työntekijöinä. Sama ajatus on jatkunut varmasti toistasataa vuotta, jos pidempäänkin. Myös asiakkaat voivat suhtautua muutoksiin hieman epäillen. 

Osaat keskustella käytännöistä, jotka laukaisevat muutoksen ja mahdollisen innovaation

Tätä asiaa voisi lähestyä Kotterin 8-portaisen mallin ensimmäisestä portaalla eli ei aikaansaada riittävän suurta kiireellisyyden ja välttämättömyyden tunnetta, ja Pascalen ajatuksella, tasapainotila on yhtä kuin kuolema. Pascalen ajatuksena oli, että tasapainotila ei anna edellytyksiä innovaatioille, joten tuota tasapainotilaa on järkytettävä, mikä taasen viittaa Kotterin ajatukseen kiireellisyyden tunteesta. Tässä kohtaa muutosjohtamisella on suuri rooli siinä, miten tasapainotilaa saa muutettua ja miten saadaan ihmiset sitoutumaan ja innostumaan muutoksista. Tämä taas liittyy edellisellä luennolla käsiteltyyn viestinnän merkitykseen. Lisäksi tähän yhteyteen voisi liittää ajatuksen siitä, että muutoksia suunnitellessa pitäisi olla luova, hullu ja tyhmä. Tällä tarkoitetaan sitä, että muutoksia ei voi etukäteen suunnitella tarkkaan, vaan pitää ottaa myös riski.

Tämän luentokerran jälkimmäisellä puoliskolla käsiteltiin taasen etiikan roolia organisaatiossa. Aihetta lähestyttiin pienellä mielipiteen ilmaisulla siitä, minkälaisena itse kokee etiikan roolin organisaatiossa: ettei etiikkaa tarvita vai etiikka on vahvasti läsnä vai etiikka on jotain siltä ja väliltä.

Johdatukseksi tähän annettiin Milton Friedman ajatus siitä, että yrityksen tavoitteena on saada voittoa eikä siihen pidä liittää etikkaa. Toisena ääripäänä annettiin ajatus siitä, että integroimalla etiikka vahvaksi osaksi yritystä taataan pitkäaikainen voitto.

Mielipiteitä pääsi vielä esittämään pienen ”väittelyn” tai keskustelun muodossa koko loppuluennon aikana.  Keskustelussa nousi esille se, että etiikka osana organisaatiota on monikerroksista ja -selitteistä. Erityisesti keskustelussa nousi esille etiikka tuotteiden valmistelussa ja suurten osinkojen jako sijoittajille, vaikka yritys olisi taloudellisesti heikommassa asemassa.

Itse sijoituin mielipiteen ilmaisussa melko lähelle sitä ääripäätä, jossa etiikka olisi suuressa roolissa yrityksessä. En kuitenkaan ala tässä yhteydessä esittää asiasta mielipidettäni asiasta sen tarkemmin. Tämän kurssin ohella olen suorittamassa toisen sivuaineeni tiimoilta pedagogisen etiikan kurssia. Kyseisellä kurssilla on esitetty ajatus siitä, miten opettajan eettinen toiminta antaa eräänlaisen suojakuvun omalle työskentelylleen eettisesti arveluttavissa tilanteista. Tästä esimerkkinä voisin antaa viimekeväisen tapauksen tilanteesta, jossa opettaja poisti oppilaan väärinkeinoin ruokalasta. Jos kyseinen opettaja olisi toiminut eettisimmin keinoin, se olisi todennäköisesti suojannut häntä asian käsittelyssä. Mielestäni tätä suojakupu-ajatusta voisi soveltaa myös organisaatioiden etiikkapohdintoihin.

En tosin tiedä antoiko tämä luento tarpeeksi eväitä etiikan mietiskelyyn osana yritystä. Ehkä luentoon olisi kaivannut jotain teoreettista taustaa. Opiskelijajohtoinen työtapa luennolla oli varsin virkistävää ja uusia ideoita antava, mutta silti luennosta jäi sellainen olo, että keskustelun kuuntelemisen lisäksi olisin kaivannut jotain teoreettistakin lähestymistä opiskeltavaan asiaan. Tähän olisi varmaan riittänyt ihan lyhyet kalvosulkeiset keskeisimmistä teorioista. Ehkä silloin keskusteluakin olisi noussut aiheesta enemmän.