11. Valta, päätöksenteko ja organisaatiorakenne , sekä luottamuksen tutkimusta (Trust)

Viimeinen luentokerta käytiin läpi aikamoisella vauhdilla, koska saimme vielä viimeiselle 45 minuutille vierailuluento-osuuden aiheesta luottamus. Luentojen ensimmäisellä osiolla (Valta, päätöksenteko ja organisaatiorakenne) opin, ettei valta olekaan paha asia, vaan itseasiassa hyväksyttävää, ja, että valtaakin voidaan johtaa. Luulin, että vallankäyttö on lähinnä toisten alistamista omaan tahtoonsa, mutta vallankäyttö on muutakin kuin pakotettua valtaa (pakottamista). Pehmeä valta tarkoittaa muiden keinojen kuin pakon käyttämistä. Valta on vaikuttamista, ja siksi sitä on myös johtaminen. Ihminen ei yleensä pidä jatkuvasta epävarmuudesta (paitsi ehkä juuri johtajat, ainakin he tuntuvat sietävän epävarmuutta parhaiten), ja sen tähden ihminen voi antautuessaan johdettavaksi rentoutua (luottaa), kun toinen kantaa päävastuun siitä, mitä tehdään.

Usein vallankäytölle on vastustajia. Valta-asemalla ei olisi merkitystä eikä valtaa edes tarvittaisi, jos kaikki olisivat kaikesta samaa mieltä. ”Valtaa on vain silloin kun olet eri mieltä samantasoisten tai alemmalla tasolla olevien kanssa”, sanotaan luentomonisteissa. Jos kaikki toimisi vain yhden käskytyksen alla, olisimme silloin kaikki pakotettuja toimimaan tietyllä tavalla. Minulle hieno huomio luennolta oli se, että auktoriteetti tarkoittaa oikeutettua vallankäyttöä toimia (oikeuden omaamista, muttei pakkoa käyttää tätä oikeutta valtaan), vaikka muut vastustaisivat. Vastustus taas on kapinointia yleisesti hyväksyttyä (perusteltua) ja hyvää (pätevää) auktoriteettia kohtaan.

Yksi luennon kysymyksistä oli, miksi organisaatiot samankaltaistuvat. Sain institutionaalisesta teoriasta käsityksen, että menestystä usein jäljitellään, kuten Japanissa on otettu mallia länsimailta. Myös laadunseuranta ja jatkuva parantaminen johtanevat organisaatioiden samankaltaistumiseen, ilmeisesti siksi, että kaikkialla tavoitellaan parasta laatua, ja sitä tavoitellaan usein samankaltaisin keinoin. Koulutuskin on esimerkiksi Suomessa normatiivista eli samankaltaista, oppimateriaaleineen ja ammattislangeineen, eri paikkakuntien ja oppilaitosten kesken. Myös poliittinen vaikutusvalta voi yhdenmukaistaa organisaatioita.

Professori Taina Savolaisen pitämä, pintapuoliseksi ajan vähyyden takia jäänyt luento-osuus ihmisten välisestä luottamuksesta oli kiintoisa, mistä olisi mieluusti kuullut paljon enemmän! Alussa kirjoitin, että ”ihminen voi antautuessaan johdettavaksi rentoutua (luottaa)”. Parhaimmillaan luottamus vapauttaa synnyttämään uusia innovaatioita, ja lisää avoimuutta ja keskustelevuutta, sekä auttaa sitoutumaan ja kantamaan vastuuta. Luottamus on kuitenkin aina haavoittumisaltista pettymysten ja toteutumien ristiaallokossa.